Menu

"Ylioppilastutkinnon jälkeen IT-opinnot ja vuonna 1999 erään kaverini houkuttelemana töihin IT-yhtiöön nimeltä Nomis, jonka asiakkaana oli muun muassa Sinebrychoff."

Hepe rentoutuu Tuska-festivaaleilla.

Esittelyssä yksi meistä 
Global EDI Manager Henri ’Hepe’ Heimonen 

Ihan ensimmäiseksi EDI – mistä on kyse?
EDI on lyhenne sanoista Electronic Data Interchange, mikä tarkoittaa teollisuuden standardia tiedonsiirtoon. Siinä kaksi erilaista tietojärjestelmää saadaan välittämään tietoa järjestelmästä toiseen. Meillä Sinebrychoffilla tämä tarkoittaa, että saamme esimerkiksi Keskon tilausviesteistä muodostettua SAP-järjestelmäämme asiakkaille toimitettavat tilaukset. Yhden päivän aikana järjestelmässämme liikkuu jopa yli 10 000 viestiä.

Pitkä tie Sinebrychoffille
Ylioppilastutkinnon jälkeen IT-opinnot ja vuonna 1999 erään kaverini houkuttelemana töihin IT-yhtiöön nimeltä Nomis, jonka asiakkaana oli muun muassa Sinebrychoff.

Aluksi tein Sinebrychoffille lähitukihommia palvellen käyttäjiä tietokoneiden ja lisälaitteiden osalta. Ajan myötä osalleni lankesivat myös palvelinasennukset, lähiverkon ylläpitotoimet ja Nomiksen oman lähitukitiimin vetäminen. Osallistuin myös muutamiin Carlsberg-konsernin IT-organisaation projekteihin paikallisena asiantuntijana. Ja sitten olinkin jo allekirjoittamassa työsopimusta Sinebrychoffin kanssa ja aloitin integraatioasiantuntijana. Sinebrychoffin siirtyessä SAP-järjestelmään ilmeni, että paljon osaamista tarvitaan EDI-migraatioon. Sen toteuttaminen lankesi minulle. Tunnustan, sillä hetkellä en minäkään tiennyt, mistä EDIssä oikeastaan oli kyse.

Kun lasken mukaan Nomis-vuodet, jolloin jo tunsin olevani yksi sinebrychoffilaisista, olen työskennellyt panimolla yhteensä 21 vuotta. Työilmapiirimme on aivan käsittämättömän hyvä! Eikä pelkästään upeiden työkaverien ansiosta, vaan myös siksi, että niin kaikkien sinebrychoffilaisten kuin carlsbergilaisten kanssa olemme aina löytäneet yhteisen sävelen. Täällä talon ulkopuolisia kohdellaan kuin omia. Lämpimät kiitokset niin talon henkilöstöpolitiikalle kuin kaikille sinebrychoffilaisille! Mielestäni yhtiömme on huippulaadukas, vakaa (takana jo 200 vuoden historia)  ja niin raikkaan houkutteleva aivan kuten valmistamamme juomat!

Kansainvälisyys ja Teams-palaverit ovat niin tätä päivää
Työni on tietokoneen ääressä istumista – normaalitilanteessa panimolla, mutta nyt korona-aikaan etänä. Tiimimme on kansainvälinen – esimieheni on tanskalainen, lähin työkaverini ranskalainen ja muut kollegat Saksasta, Intiasta tai ihan mistä päin maailmaa tahansa. Koronarajoituksista johtuen en ole kaikkia heistä tavannut kasvotusten, mutta työnteko sujuu mutkattomasti englanniksi. Me IT-nörtithän puhumme sitä koko ajan.

Vuosien mittaan olen oppinut priorisoimaan asioita ja ymmärtämään paremmin kokonaisuuksia. Vaikka työhöni kuuluu sen pienimmänkin yksityiskohdan viilaaminen, pidän mielessä sen, että tarkinkaan pilkunviilaus ei auta, jos kokonaiskuva ja yhteiset tavoitteet hämärtyvät.

Yhdessä kohti NOLLAA
Carlsberg-konsernin kestävän kehityksen ohjelman Together Towards Zeron tavoitteena on vähentää hiilijalanjälkeämme, vedenkäyttöämme, vastuutonta juomista ja työtapaturmia. Omalta osaltani TTZ toteutuu siten, että koronapandemian vuoksi työmatkojeni hiilijalanjälki on pudonnut lähes nollaan. Tätä edesauttaa toki myös hiljattain hankkimani  lataushybridiauto.

Arvostan sitä, millä vakavuudella työturvallisuuteen yhtiössämme suhtaudutaan ja miten rakennamme vahvaa turvallisuuskulttuuria. Oma työni on lähes vaaratonta, mutta jokainen meistä on vastuussa omasta ja toisten turvallisuudesta niin työaikana kuin vapaalla. Omakin turvallisuustietouteni on kasvanut firman tietoiskujen myötä. Olen varovainen portaissa ja katson mihin astun enkä puhu kännykkään kävellessäni.   

  

Koronapandemian myötä harrastukseni - metallimusafestareille osallistuminen (kuva toissavuotisesta Tuskasta) ja matkailu – kuvaannollisesti törmäsivät seinään. Onneksi frisbeegolfia voi kuitenkin pelata näin rajoitusten aikana. Iltaisin tietokoneen ruudulta katselen toisinaan vanhoja matkakuvia –  ja toivon mukaan pääsen vielä uudelleen Cookinsaarille Polynesiaan.