Mäski maistuu sarvipäille
Oluenvalmistuksen yhteydessä ei synny lainkaan jätettä, ainoastaan märkämäskiä. Mäskikään ei päädy kaatopaikalle, vaan lehmien ja sonnien ravinnoksi. Padasjoella sijaitsevalla Jaakkolan tilalla Sinebrychoffin mäskiä syö 500 sonnia.
Kalle Jaakkolasta (kuvassa oikealla) tuli sukutilansa isäntä 1996. Tilan historia ulottuu 1700-luvulle asti, ehkä kauemmaksikin. Kallen ollessa isäntänä tilan toiminta on muuttunut, yhdeksän vuotta pääelinkeinona on ollut karjantuotanto, ja peltoviljely on jäänyt tukitoiminnoksi. Tila on yksi alueen suurimpia, Jaakkolan tilalla on peräti 500 sarvipäätä ja vajaat 100 mullikkaa päälle. Liha päätyy Lihatukku Harri Tammisen kautta suomalaisten ruokapöytään.
Sinebrychoffin panimolla valmistetaan olutta noin 200 miljoonaa litraa vuosittain. Tästä määrästä syntyy märkämäskiä 15 000 tonnia. Vaikka määrä on suuri, on mäskin ostajia jonoksi asti, eikä kaikille halukkaille riitäkään. Mäski myydään Suomen Rehulle (nykyään osa Hankkija-Maatalous Oy:tä), joka puolestaan hoitaa logistiikan ja markkinoi mäskin tiloille. Kalle Jaakkolan sonnit syövät Sinebrychoffin mäskiä erityisen ahnaasti, noin 750 000 kiloa vuodessa - kuorman joka viikko. Oikealla kuvassa isäntä Kalle Jaakkola kokeilee kuinka kuumaa mäski on vielä tilalle tullessaan.
"Mäskiä on meillä käytetty alusta saakka valkuaislisukkeena rehussa. Se on erinomainen lisä, eläimet tykkäävät sen mausta ja koska se on kosteaa, se sitoo muunkin rehuaineksen hyvin yhteen. Sonnit saattavat syödessään ravistella seosrehuvaunulla sekoitettua rehua, jolloin osa ravinnosta jäisi syömättä, ellei mäski toimisi sidosaineena", Kalle kertoo.
Hankkija-Maatalouden rehumyyjä ja ruokinnan asiantuntija Sari Lehtinen (kuvassa vasemmalla Kallen kanssa) vahvistaa, että Suomessa mäskiä käytetään monilla tiloilla edullisena valkuaisen ja kuidun lähteenä.
"Rehuseoksessa noin kuudennes voi olla mäskiä. Mäski on edullisempaa kuin rypsirouhe ja sen koostumus on seosruokinnan kannalta ihanteellinen, vettä ei tarvitse lisätä. Mäski ei myöskään rasvoita lihaa", Sari kertoo.
Pihvikarjasonnin liha kasvaa oikealla ruokinnalla jopa 800 grammaa vuorokaudessa. Syötäväkin on siis paljon. Sonni syö päivässä noin 25 kiloa rehua, josta 10 - 25 prosenttia eli reilut neljä kiloa on mäskiä.
Entä voiko mäski nousta eläimen päähän?
"Ei voi, tai jos mäski on päässyt pilaantumaan, se on jopa eläimelle vaarallista", Kalle selittää. Siksi mäskin kuten muidenkin tuoretuotteiden varastoinnissa ja käsittelyssä pitää olla huolellinen, homeista rehua ei pidä syöttää. Jos mäskiä ei pakkaa ilmatiiviisti, koko mäskierä pitää hyödyntää ennen kuin seuraava erä tulee.
Sinebrychoffin mäski ei ole ainoa elintarvike, jota kierrätetään karjatiloille kaatopaikan sijaan. Rehuksi kelpaavia sivutuotteita syntyy esimerkiksi mallastamoista, myllyiltä ja sokeriteollisuudesta.
Olut on omenan ja perunan ohella Suomen ekologisin elintarvike. Suomen luonnonsuojeluliiton tutkimuksen (2008) mukaan oluenvalmistus rasittaa luontoa vähiten yleisistä elintarvikkeistamme. Oluen valmistuksessa käytetään enimmäkseen läheltä saatavia raaka-aineita, ohramallasta, vettä ja humalaa.
Katso myös:
www.suomenrehu.com
www.lihatukku-tamminen.com
www.sll.fi
