Panimohevosten kaviot kopsuvat hyvää tuulta ja enteilevät täydellistä olutnautintoa. Jo vanha kansa tiesi, että panimo ilman hevosta on kuin olut ilman vaahtoa. Sinebrychoffilla on ollut Helsingin Hietalahdessa talli ja panimohevosia lähes 190 vuotta.
Nikolai Sinebrychoff lienee tullut toimeen yrittäjyytensä alkuvuosina muutaman hevosen voimin. Sitten menestys vaati enemmän. Nikolain kuolinvuonna 1848 panimon irtaimistoon kuului jo yhdeksän hevosta ja yksi hevoskäyttöinen parikivinen mallasmylly. 1860-luvulla hevosia hankittiin Pietarista. Vuonna 1890 Sinebrychoffin tontille rakennettiin uusi talli peräti 60 panimohevoselle.
Hevoset palvelivat panimomestareita monissa voimaa vaativissa töissä. Ne pyörittivät mallasmyllyä ja vetivät mallas- ja mäskikuormia. Talvisin hevoset kiskoivat merestä tonneittain jäälohkareita. Niitä sahattiin Hietalahdesta varastokellarien jäähdyttämistä varten, jotta olutta voitiin kypsyttää hitaasti ja hallitusti myös kuumimpaan kesäaikaan.
1930-luvun lopulla Sinebrychoffilla oli nelisenkymmentä hevosta, joilla suurin osa juomista ajettiin asiakkaille - ei kuitenkaan Sörnäistä pitemmälle. Kuski sai käyttää samaa hevosta vain puoli päivää, sitten oli vaihdettava hevosia toisen kuskin kanssa. Helsingin esikaupunkialueille ja maaseudulle juomat matkasivat yhdeksällä omalla autolla ja yhdellä pirssiautolla.
Lähes kaikki panimon hevoset luovutettiin talvi- ja jatkosodan ajaksi puolustusvoimien käyttöön. Ne kunnostautuivat erityisesti tykin ja muonakärryjen vetäjinä. Sotien jälkeen panimohevoset osallistuivat juomien jakeluun 1940-luvun lopulle asti, jolloin Sinebrychoff siirtyi kokonaan autokuljetuksiin. Hevostallista tehtiin autotalli.
Jämerät jyllantilaiset vaativissa edustustehtävissä
Kauramoottorit käynnistyivät uudelleen 1960-luvulla, kun Koff ja Siff tulivat taloon PR-osaston erikoistehtäviin. Sörkka ja Rööperi kotiutuivat Hietalahteen vuonna 1978, Styrkka ja Fyrkka 1984. Seuraavalla vuosikymmenellä KOFFinpunaisia olutvankkureita vetivät Bisse, Birra ja Nikolai. Niiden työtä jatkavat Pintti, Sigge ja uusimpana tullut Väiski. Pintti ja Sigge ovat saaneet suomalaisen nimensä yleisökilpailun tuloksena, Väiski sai nimensä sinebrychoffilaisilta. Pintti ja Sigge ovat samaa sukua, mutta luonteeltaan yhtä persoonallisia kuin me kaksijalkaisetkin.
Sinebrychoffin edustushevoset ovat syntyneet Tanskassa, jossa jyllanninhevosia on jalostettu raskaaseen vetotyöhön yli 80 vuoden ajan. Jyllantilainen on jämerä, voimakas ja rauhallinen työhevonen. Sen säkäkorkeus on 155-160 cm ja paino 800-1100 kiloa.
Jyllantilaisen kaviolla on leveyttä yhtä paljon kuin kengityssepän kahdella kämmenellä. Sinebrychoffin hevosten kengännumero on 8. Hollannissa valmistetut kengät kiinnitetään kavioon kympin nauloilla. Kengittäjä vaihtaa kengät noin kuuden viikon välein. Suomenhevoset kulkevat puolta pienemmillä kengillä ja tarvitsevat kengitystä noin 10 viikon välein.
Panimohevoset valitaan vaativaan tehtäväänsä sekä henkisten että fyysisten ominaisuuksiensa perusteella. Tärkeitä luonteenpiirteitä ovat ystävällisyys ja sosiaalisuus sekä kyky tulla toimeen ihmisten ja muiden hevosten kanssa. Työintoakin pitää olla sopivasti. Pitkät matkat kovilla kaduilla vaativat lujia ja oikeanmuotoisia kavioita.
Carlsberg on tehnyt yhteistyötä jyllanninhevosen jalostajien kanssa vuodesta 1928. Parhaimmillaan sen panimolla Kööpenhaminassa oli yli 200 jyllanninhevosta. Nykyisin Carlsbergin tallissa asustaa parikymmentä edustustehtäviin erikoistunutta jyllantilaista.
Stadin arkea, maakuntamatkojen juhlaa
Jyllantilaisten hyvinvoinnista huolehtivat tallimestari Markku Nyman ja hevosmies Eero Lehtonen. Talli sijaitsee Helsingin parhaalla paikalla Bulevardilla. Sieltä Sinebrychoffin valjakko lähtee arkisin päivittäin ravintolakierrokselle keskustaan.
Suurimmissa kesätapahtumissa eri puolilla maata panimohevoset liikkuvat koreasti niin tangon kuin rockin ja jazzinkin tahtiin. Matkoillaan ne yöpyvät vain viiden tähden hotelleissa, joissa ruoka on hyvää ja pilttuun laidat kestävät.
Sigge ja Pintti nelistivät sveitsiläisen jouluoluen etikettiin
Sinebrychoffin Jouluolut sai 2008 tunnelmallisen etiketin, josta panimohevoset Sigge ja Pintti sekä hevosmiehet ovat selvästi tunnistettavissa. Hienoja pieniä yksityiskohtia sisältävän etiketin piirsi tuusulalainen taiteilija Marleena Ansio.
Carlsbergin Feldschlössen-panimo Sveitsissä ihastui Marleenan piirrokseen. Niinpä sveitsiläisen ja suomalaisen jouluoluen kyljessä komeili tänä jouluna samannäköinen etiketti.
